Ääni oli lämmin ja lempeä ja se tunki hänen sydämeensä.
Hän tiesi että tulija oli Samuel Stern. Hän näki hänen kauniin suunsa, jolla oli sama lempeä ilme kuin muinoin nuoruuden päivinä.
Hän ei ollut siitä ihmeissään, eikä siitäkään että Samuel Stern sanoi häntä sinuksi. Hän istui tuijottaen suoraan eteensä.
— Mitä sinä teet täällä? kysyi hän uudelleen.
— Kuuntelen tuulia, vastasi Thora hiljaa.
Samuel Stern muuttautui hiukan eteenpäin. — Mitä ne sanovat?
— Surullisia asioita ne kertoelevat.
— Olet kuullut väärin! vastasi Samuel. Hänen äänensä kuului hiljaiselta ja vavahtelevalta.
— Ei, sanoi Thora, — merituuli tietää kaikki — ja tuo pikku tuulonen, joka tulee laaksosta, sieppaa mukaansa kaikki unettomain öiden huokaukset ja kuljettaa ne mukanansa tänne.
Samuel kumartui häntä kohden.