— Tiesin, että tulisitte tänne, sanoi hän.
Hän katsoi hiukan ihmeissään Thoraan, sillä hän huomasi ettei hän ollenkaan tarkannut mitä hän sanoi.
— Metsänhaltiatar on ollut täällä! äännähti hän kuin unessa ja nyökkäsi vakuuttavasti.
— Ja hän on koskenut teihin taikasauvallansa. Niin, tämähän on hänen valtakuntaansa!
Samuel Sternin ääni kajahti siltä, kuin olisi hän ilahtunut jostakin. Thoran tunnelma valtasi hänetkin. Hänestä oli äkkiä kuin nuoruuden päivinä, kun he vaeltelivat yhdessä ja hän yhtyi Thoran haaveisiin. Tämä oli rauhoitettua aluetta, jossa he voivat kohdata toisensa… melkoisen matkan päässä arkielämästä.
— Huomaan kyllä, toisti Samuel Stern nauraen, että metsänhaltiattaren taikasauva on koskenut teihin. Teistä säteilee pimeyttä!
— Mutta täällä kaikki muuttuu, lisäsi hän, — kaikki näyttää toisenlaiselta.
Hiljaa hymyillen katsahti Thora ylös ja pudisti päätänsä.
— Täällä käyvät ilmi tunteet ja haaveet, koko sisimmän olennon kaikupohja. Täällä täytyy olla rehellinen toisiansa kohtaan.
Thora katsoi häntä hiljaisella ihmettelyllä. Hän oivalsi vain puolittain hänen puheensa.