No niin — narrimaisestihan he menettelivät — sekä hän itse että Samuel Stern myöskin. Epäilemättä hän salaa sydämessään nauroi Thoralle. Ja samatenhan Thora puolestaan myöskin teki.
Hauskaa pitämäänhän tänne itse asiassa oli tultukin.
12.
Eräänä päivänä aikoivat kaikki parantolan vieraat lähteä huviretkelle metsään, eräälle tunturimajalle. Siellä saataisiin syödä marjapuuroa kerman kera ja nähdä muutamia vanhoja kaappeja.
Rouva Thammers oli luvannut ruustinnalle, että tulisi mukaan, ja kun sitten tukkukauppias Stern pyysi samaa, lupasi hän uudelleen.
Mutta sitten valtasi hänet katumus. Hänestä tuntui äkkiä aivan mahdottomalta lähteä mukaan.
Puuhattiin lähtöä. Marit Hennerud oli jo ylhäällä majassa, ottaaksensa vieraat vastaan.
Thora Thammers kohtasi rouva Iversenin pihassa
— Tahdotteko tehdä hyvin ja sanoa että olen lähtenyt matkaan edeltä, sanoi hän.
Mutta mäen juurella hän poikkesi tieltä ja haki itselleen paikan, josta voi piilossa pitää tietä silmällä. Salainen ilo täytti hänen mielensä, kun hän näki kaikkien poistuvan.