Mutta kun hän tuli alas, ei hän löytänyt äitinsä tupaa. Se ei ollut entisellä paikallaan, — portailla ei kasvanut sammalta, eikä niiden ympärillä kukkia.
Silloin tuli vanha mies ja otti häntä kädestä. — Näen että olet tullut takaisin! Kiltisti, että läksit tänne katsomaan!
— Missä on äidin tupa?
— Voinethan nähdä että se on palanut!
— Missä äiti on?
— Hän lepää! — Mies viittasi sinnepäin, missä kirkonhuippu kimmelsi. —
Hänen on parempi tuolla vanhan koivun alla.
— Entä Dordi?
— Kohta lähdettyäsi hän läksi täältä muukalaisen miehen seurassa. —
Kaiketi pistäydyt meille?
Silloin nauroi merimies.
— Kiitos kutsusta! Se olisi kyllä hauskaa, — mutta sanopa, missä on sammal, joka kasvoi portailla? Ja missä ovat kukat, joissa oli tummansininen sirkkalehti, — se minun täytyy ensin saada tietää — niitä kasvoi aina täällä oven ympärillä?