Susi ei aavistanut mitään. Kaksiviikkoisen rauhallisen seurustelun jälkeen luuli se kaiken olevan juuri kohdallaan. Se paneutui tapansa mukaan rauhallisesti maahan ja nojasi päänsä hänen polveensa.
Mutta jo aikaa ennen perilletuloaan huomasi Samuel Stern ettei ollut tervetullut. Huolestuneena tarkkasi hän Thoran väsähtänyttä ilmettä ja asentoa. Tietysti oli hän istunut siinä koko iltapäivän.
Tultuaan Thoran luo menetteli hän samaten kuin Susi — ei ollut tietääkseenkään mistään.
— Minä pujahdin tieheni samaten kuin te. Te näytätte huonoa esimerkkiä.
Thora ei vastannut mitään. Kukat, jotka hänellä oli kädessänsä, satelivat alas Suden ylitse.
— Miksi te istutte niin väsähtäneenä? Ajatuksetko teitä rasittavat?
Thora huokasi ja käänsi päänsä puoleksi poispäin. — Minä en ajattele koskaan!
— Se on oikein tehty. Siitä tavasta voi helposti päästä. Mutta miksi te ette tullut mukaan? Meillä oli oikein hauska: professori puhui realiteeteista, lehtori ylevämmästä, ylimaailmaisesta katsantokannasta, ja rouva Sahm, joka on naisten yliopistoon-pääsyn kirpeimpiä hedelmiä, käsitteli kysymystä, onko ihmistä katsottava muunnokseksi vai alkulajiksi… Olisittepa vain ollut mukana!
Thora loi häneen aran katseen.
— Minusta te olette niin luonnottoman hilpeä!