Thora Thammers meni akkunan luo, nojautui eteenpäin ja katsoi ulos — ja pakottautui jäämään puhetta kuuntelemaan.
Nyt aikoi hän nimittäin ruveta ottamaan osaa ympäristönsä elämään — sehän oli hänen velvollisuutensa!
Melkein kaikki olivat tuolla alhaalla, yksin rouva Iversenkin ja pikku tanskalainen kreivitär, joka ei muutoin koskaan näyttäytynyt ennen päivällisaikaa.
Kreivittären akkunan alta oli nimittäin löydetty pahanpäiväisesti juopunut mies.
Kreivitär oli kovin pahastunut siitä, että hän oli paneutunut juuri sinne, ja saksalainen kenraali ja lehtori olivat siitä niin kiihdyksissään, että rouva Iversen katsoi velvollisuudekseen puolustaa häntä.
— Eihän se raukka ollut vaarallinen, eihän hän liikahtanutkaan.
Ruustinna ja sanomalehtinainen Betzy Schaum tulivat myös saapuville.
Heidän mielestänsä ei asiaa käsitelty oikealta kannalta.
Kauempana aitan luona seisoivat rouva Liss ja Don Miguel. Heitä huvitti enemmän kottarainen, joka huusi pyydellen apua varista vastaan. He heittivät kiviä puuhun. Kottarainen ei liikahtanutkaan. Se tiesi niiden tarkoittavan varista.
Nyt tuli rouva von Asten ja viittoeli Thoralle. Hän aikoi tehdä insinöörin kanssa kävelyretken eräälle tunturirotkolle ja tahtoi saada rouva Thammersin mukaan.