Oi, jospa silkkiliivit
Valkoiset mulla ois!
Joka laulun jälkeen puhkesi nuorison ihastus myrskyäviin suosionosoituksiin.
Thamar rouva loi nopean, ihmettelevän katseen Thora Thammersiin.
Tämä istui välinpitämättömänä, nähtävästi täysin tietämätönnä siitä, mikä merkitys oli rouva Thamar Gyllenskjoldin hänelle osoittamalla huomaavaisuudella.
Nyt tuli rovastinrouva Hemb istumaan hänen rinnallensa.
Sensijaan kuin rovasti kernaimmin puhui suoviljelyksestä, ja omistaen itse oivan terveyden ei voinut käsittää kuinka kukaan voi olla sairas, otti hänen vaimonsa aina keskustelun lähtökohdaksi ihmisluonnon raihnaisuuden.
Hänellä oli varma, aina uudistuva keskusteluaine. Hän katsoi velvollisuudekseen antaa ihmisille hyviä neuvoja, eikä hänen varastonsa koskaan loppunut.
Hänen mielestänsä everstinrouva oli liian kalpea.
— Teidän pitää juoda lämmintä vettä! sanoi hän. — Se virkistää koko ruumista. Ja teidän iällänne on se erittäin terveellistä… En tiedä, ymmärrättekö, mitä tarkoitan — — —.
Ja hän alkoi innokkaasti selittää, mitä tarkoitti.