— Siksi että olet vaivautunut vetämällä sen päivän valoon — minun tähteni. Sitä ei sinun olisi tarvinnut tehdä! Olen jo unohtanut sen!
Thora kääntyi poispäin.
— Thora, me olemme tehneet toisillemme paljon pahaa. Anna minulle anteeksi!… Mutta valkoinen on sittenkin sinun värisi! Katso, valkoiset perhoset seuraavat sinua yhä vielä!
Thora painoi molemmat kätensä povellensa.
— Et saa puhua minulle tuolla tavoin!
— Thora, millaisissa oloissa sinä nyt elät? Mitä aiot nyt tehdä? Minne aiot mennä?
Thora ei vastannut. Hän tuijotti eteensä elottomin katsein.
— Sinä levität kylmää ympärillesi, Thora!
Thora kääntyi nopeasti häneen päin. Väri palasi hänen kasvoillensa.
— Siitä olen iloissani! Sittenhän olen sentään voittanut jotain!