Thora taivutti päätänsä ja meni vaieten hänen ohitsensa.
Hän kysyi hiljaa: — Menetkö kotiin Arvidin luo?
Thora kuuli sen, mutta kulki käännähtämättä edelleen.
— Menen, menen kotiin Arvidin luo! vastasi hän hitaasti ja pontevasti.
III.
Sweet as a song that once consoled our pain but never will be sung — to us again! is thy remembrance!
Now the hour of rest hath come to thee!
now the hour of rest hath come to thee!
Mother dear, sleep!
Sleep darling, sleep!
It is best! It is best!
Longfellow.
15.
Oli kulunut muutamia vuosia.