Metsolan parantola oli tullut maineeseen paikkana, jonne kernaasti palattiin. Se oli myöskin saanut vakinaiset kesävieraansa. Aina tuli siellä talo täyteen.
Marit Hennerudin sydämelliseksi tyydytykseksi oli myöskin saksalainen kenraali ja paroni liittynyt vakinaisiin vieraisiin. Hänellä oli tapana tuoda mukanaan muutamia sukulaisia ja ystäviä, ja niin oli siellä lopulta kokonainen pieni hauska kokoelma paroneja.
Tanskalainen aines oli myöskin osoittanut levenemistaipumuksia. Tuon yhden ainoan pikku kreivinna Mohrenbergin asemesta oli nyt ehditty jo yli puolen tusinan.
Mutta niinpä olikin jo viisi vuotta kulunut siitä, kun täällä ensi kerran satuttiin yhteen.
Siitä päästiin selville eräänä päivänä istuttaessa kuistikolia. Ja oltiin yksimielisiä siitä, että oli merkillistä kuinka aika kului.
Norjalaisista oli rehtori de Roch ollut luotettavimpia.
Oli toisia, jotka yrittivät yhä edelleen kutsua häntä lehtoriksi, mutta se ei käynyt päinsä, sillä oltuaan kolme vuotta yliopettaja, oli hän nyt tullut rehtoriksi. Hänen ulkonainen arvokkaisuutensa oli lisääntynyt, — ja samaten huolenpito hänen ympäristöstänsä. Se oli käynyt jonkinmoiseksi kaitselmukseksi. Tuo vaivannäkö tuntui hänestä itsestään aivan luonnolliselta. Hänhän tiesi niin hyvin, millaiset ihmisten pitäisi olla.
Rouva Sahm kuului myöskin niihin, jotka eivät ainoanakaan kesänä olleet laiminlyöneet tulla tänne. Aika oli häntäkin kartuttanut jollakin uudella. Hän keksi nyt mitä suurimmalla helppoudella niin vaikeita kysymyksiä, etteivät ihmiset pystyneet niihin vastaamaan.
Hembin perhe oli myöskin aina muistanut tulla. Usein olivat he ensimäisiä paikalla. Neiti Hemb oli kahtena viime vuonna tullut miehensä seurassa. Hän oli ruvennut näkemään elämän valoisammassa värityksessä eikä vaikuttanut enää niin hermostuttavasti rouva Wanda Areschoon.
Tämä palasi myöskin aina uudelleen. Hänen terveytensä vaati sitä. Hän oli häikäisevä, kuten ennen. Mutta kerrottiin että hän olisi väsynyt oivalliseen mieheensä. Tämä oli alati niin väsyksissään.