Seuraavana päivänä ei Thora nähnyt tukkukauppias Sterniä. Syötiin kahdessa eri huoneessa, ja Samuel Stern oli joutunut pienempään saliin.
Thora arveli kohtaavansa hänet päivän kuluessa. Mutta hän ei nähnyt häntä koko päivänä eikä myöskään illalla nummella. Olivatko osat vaihtuneet? Kartteliko nyt Samuel Stern vuoroonsa häntä?
Hän hymyili surumielisesti. Se ei olisi ollut tarpeen!
Neljä päivää oli mennyt menojaan Thoran häntä kohtaamatta. Nyt vältteli nimittäin hänkin puolestaan kohtaamista. Hän otaksui että Samuel Stern nyt tykkänään pysytteli poissa nummelta ja se rauhoitti häntä.
Mutta eräänä päivänä kun hän seisoi puhelemassa rouva Iversenin kanssa, näki hän hänen tulevan nummelta päin.
Rouva Iversen halusi tietää, eikö hän Thoran mielestä ollut tavallisuudesta poikkeava henkilö. Voihan niin hyvin ymmärtää että hän suri erinomaista äitiänsä. Eihän häntä nähnyt paljon, mutta kumminkin hän merkitsi niin paljon heille kaikille. Kaikki mitä hän sanoi oli niin hauskaa. Hän oli oikeastaan aivan ennallaan.
Ja hänestä oli niin miellyttävää nähdä hänen tulevan käyden. Koko hänen olennossaan oli omituista viehättäväisyyttä. Siitä olivat kaikki yksimielisiä.
Rouva Thammers oli aivan yhtä mieltä hänen kanssaan.
Seuraavana päivänä näki Thora Samuel Sternin istuvan rakennuksensa kuistilla. Kenties hän panisi sille arvoa, jos Thora sanoisi hänelle muutaman sanan. Hän päätti mennä hänen luoksensa.
Hänen sydämensä alkoi sykkiä kiihkeästi hänen kulkiessaan nuo muutamat askeleet mäkeä alas. Mutta hän pakottautui tyyntymään.