Äkkiä hän pysähtyi. Hän tuli ajatelleeksi että mitäpä muuta hän olikaan tehnyt koko elämänsä aikana? — — —
Hän seisoi nojaten puuhun.
Hiljainen rauha laskeutui hänen mieleensä. Nyt ei hän enää tekisi niin! Hän ei ollut voittanut mitään… Ja hänen elämänsä päivä oli jo kulunut pitkälle. Hän tahtoi olla kiitollinen, jos hänelle oli jäljellä yksikin ainoa säde vielä. — —
Hän päätti odottaa vielä muutamia päiviä ennenkuin läksisi matkaan.
* * * * *
Marit Hennerudista oli ylen hauskaa että rouva Thammers palasi takaisin
Metsolaan.
Oli kirkas syysilta. Ei näkynyt ketään — ainoastaan Sjurin peräti tyytyväiset kasvot.
Englantilainen perhe oli lähtenyt paimenmajalle kalastusretkelle. He aikoivat viipyä siellä viikon päivät. Tukkukauppias Stern oli tuntureilla metsästysretkellä. Häntä ei myöskään voitu aivan pian odottaa takaisin.
Marit Hennerud ei tiennyt millä huvittaisi vierastansa.
Rouva Thammers hymyili hänelle. — Olkaa vain levollinen ja jättäkää minut omiin hoteisiini!