Hänestä oli hauskaa että kaikki olivat poissa. Siitähän hän aina oli pitänyt eniten.
Ensi päivänä meni hän nummelle Sjurin luo. Hänellä oli tuomisiksi hänelle kirjoja ja kuvia.
Sjurin silmät kyyneltyivät ilosta. Riemu säteili hänen pienestä kesakkonaamastansa.
— Sinä olet hyvä rouva! En ikinä olisi uskonut että sinulla olisi niin elävä omatunto ja niin ihmeellinen muisti, että muistaisit sellaista kuin minä! Ja niin kaunista ja hienoa kuin kaikki vielä lisäksi on!
Rouva Thammers jäi koko aamupäiväksi nummelle.
Hänen täytyi katsella kaikkia kuvia Sjurin kanssa yhdessä ja tutustuttaa hänet noihin uusiin viisaudenlähteisiin.
Tyynet, lämpöiset, kirkkaat syyspäivät kuluivat niin nopeasti ja rauhallisesti tuolla ylhäällä. Thora ei käynyt kärsimättömäksi, odottaminen oli hänelle vain hyödyksi. Hänestä tuntui että ne loivat hänestä uuden ihmisen ja vahvistivat hänet kestämään sen, mikä hänen ehkä vielä oli kestettävä.
Eräänä aamuna oli Thuri tuodessaan aamiaista hyvin salaperäisen näköinen.
No niin, nyt ei rouvan tarvinnut enää olla niin yksin. Nyt olivat englantilaiset vihdoinkin palanneet, ja tukkukauppias Stern oli tullut heidän mukanansa.
Rouva Thammers kiitti häntä hymyillen tuosta hyvästä uutisesta.