— Entä lordi! Oletteko kuullut, että hän aikoo kirjoittaa kirjan
Norjasta?
— Aikooko hän kirjoittaa? No, kenties se käy paremmin; kaikki, mitä hän puhuu, on kyllä takaperoista!
Nyt tuli lady Hammond heitä vastaan, viittoillen, loistaen innosta. Hän oli odottanut Samuel Sterniä shakkilaudan ääressä… Nyt tuumiskeli hän, kuinka kostaisi hänelle!
20.
Metsolaan oli tullut vielä muutamia vieraita. Nyt alkoi Marit
Hennerudin kolmas tämänkesäinen toimikausi.
Tulokkaat olivat metsästäjiä ja kalastajia. Ja alhaalta kylästä oli tullut muutamia Maritin ystävättäriä, jotka nyt olivat saaneet hiukan lomaa.
Niiden joukossa oli pari nuorta hauskaa talonpoikaisemäntää, joiden kanssa Thora seurusteli mielellänsä. Heidän luonteva, vaatimaton hienotunteisuutensa, henkevyytensä ja rehellisyytensä vaikutti virkistävästi ja vahvistavasti kuin vuori-ilma.
Thora Thammers tunsi itsensä voimakkaammaksi kuin moneen vuoteen. Oli kuin voisi hän vasta nyt levätä — ja tehdä työtä. Rouva Harder oli kerran sanonut, että sen, joka tahtoo saada toimeen jotakin, on alettava omasta itsestänsä. Siihen tapaan oli Thora nyt alkanut melkein tietämättänsä. Hänestä tuntui ettei hän oikeastaan itse tehnyt mitään — mutta hänen sisimmissään oli työ käynnissä… hänen katkeruutensa suli pois ja katosi olemattomiin, hänen näköpiirinsä laajeni.
Hänen täytyi melkein nauraa. Vasta nyt hän näet eräänä päivänä huomasi, ettei Sjurilla ollut juuri mitään vaatteita.
Nyt ei hänellä enää ollut aikaa pitkiin kävelyretkiin. Hän alkoi kutoa sukkia ja neuloa paitoja. Hän huomasi että sekin oli hyödyksi hänelle itsellensä.