Päivät menivät menojansa. Samuel Sterniä ei hän nähnyt kuin harvoin. Hänelle oli lähetetty paljon konttorityötä. Sen lisäksi teki hän metsästysretkiä. Voi kulua päivämääriä, ilman että Thora näki häntä.
Thora ei enää hakenut hänen seuraansa muulloin kuin huomatessaan ettei hänen pitäisi olla yksin. Sen havaitsi hän hänen kasvoistansa.
Eräänä päivänä, kun Thora istui ulkona töineen, tuli Samuel Stern hänen luoksensa.
— Missä te nykyisin oleksitte päivät päästänsä? Näen teitä vain ani harvoin!… Te olette langennut kaikenmoisiin hyveisiin!
Thora katsahti häneen hymyillen.
— Ja te puolestanne laiskuuteen! Olette nyt istuskellut liian kauan kuistillanne aivan joutilaana… Katsokaas, tässä on muuan kirja, jonka olin aikonut tuoda teille. Se teidän pitää lukea. Alkakaa jo nyt heti!
Samuel Stern katsoi häneen ihmeissään, mutta otti kirjan ja läksi pois.
Pian ei hän enää hämmästynyt mistään. Asiat alkoivat olla sillä kannalla, että hän aina teki kuten Thora käski. Vähitellen, kummankaan huomaamatta, oli Thora saanut häneen nähden vaikutusvallan, jommoista hänellä ei ollut koskaan ennen ollut.
Thorasta oli, kuin jäisi Omar Pashasta aina vähemmän jäljelle, kuin tulisi hänen tilalleen se Samuel Stern, jonka hän kerran oli tuntenut.
Heidän oli tullut tavaksi mennä joka päivä yhdessä kävelemään, jos Samuel Stern oli kotosalla. Väliin oli myöskin lady Hammond tai joku toinen mukana.