— Senhän tiedämme niin hyvin!
Mutta hän istui kumminkin paikallaan sitä kuunnellen. Hänestä se lausui myönnyttelynsä niin varmasti ja vakuuttavasti, koko tuon tyynen, tuntureita kohden kohoavan nummen kuultavaksi. — Niin, niin kyllä! toisteli se vitkalleen ja varmasti.
21.
Thora ei tiennyt kuinka pitkälle iltapäivä oli kulunut. Hän otaksui että oli myöhäistä ja aikoi juuri lähteä nummelta, kun näki Samuel Sternin saapuvan sinne ja suuntaavan matkansa suoraan häntä kohden.
Oli niin harvinaista, että he nykyisin kohtasivat toisensa nummella.
Siksi jäi Thora paikoilleen.
Samuel Stern kävi istumaan tavalliselle paikallensa.
— No, milläs mielellä te nykyisin olette? Olen huomannut teidän käyttävän shakkipeliä ja minua tekosyinä, päästäksenne pakoon.
Hymyillen myönsi Thora hänen olevan oikeassa.
— Kuinka kauan te vielä viivytte Metsolassa?
— Ladymme on houkutellut minut lupaamaan että olen täällä vielä jonkun aikaa, niin kauan kuin parantola on auki…