— Olet väsynyt. Sinun pitää istua aivan hiljaa.
Thora hymyili. — Tahdon ajatella sinua!
Hän painautui Samuel Sternin povelle.
— Sano jotain! On niin ihanaa kuulla sinun puhuvan!
Samuel Stern istui kuiskaillen hänen kanssaan, mutta hiukan vain, että hän lepäisi paremmin.
Thora vastasi joka kerran hymyilyllä.
Äkkiä hän kohottautui suoremmaksi.
— Samuel, minun pitää vielä kysyä sinulta jotakin.
Samuel Stern veti hänet povellensa.
— Olethan Sanpriel! kuiskasi hän.