Kapteeni Spohr oli samaa mieltä.
Hän katsoi rouva Lissiin hänen puhuessaan, ja hänestä oli hänen suunsa muodostama aamorinjousi vaarallisin ase, mikä häntä koskaan oli uhannut.
Kapteeni ei myöskään kernaasti kuullut puhuttavan onnettomuudesta ja maailman pahuudesta. Hänen mielestänsä eivät ihmiset olleet lainkaan niin pahoja.
Rouva Liss katsoi hieman halveksivasti neiti Hembiin.
— Tuolla tavoinhan ei olemassaoloon tulisi mitään kokonaisuutta, sillä — — —
Ja hän kääntyi kapteenin puoleen, ja tämä oli hetipaikalla valmis puolustamaan ihmisiä neiti Hembiä vastaan, jonka pienet, huolestuneet kasvot eivät olleet minkään näköiset.
* * * * *
Jalat jakkaralla, jonka tukkukauppias Stern oli peittänyt pampaskissan nahalla, istui rouva Thamar Gyllenskjold.
Hänen lempeät gasellinsilmänsä hymyilivät ja hän näytti peräti suopealta. Hän oli hiukan viluissaan ja katseli ihaillen kaunista hopeanharmaata, ruosteenpunaisella viiruteltua taljaa.
Hänen täytyi tänään katsoa hieman Omar Pashaakin. Tämä istui hänen jalkojensa juuressa uuninreunalla ja oli oivallisella tuulella; ei konsanaan vielä Thamar rouva ollut nähnyt häntä niin hyvätuulisena. Hän katsoi hänen hienopiirteistä, parratonta suutansa — sen ympärillä olevat syvät uurteet antoivat kasvoille tunteellisemman ilmeen kuin hän oli nähnyt kenelläkään muulla miehellä. Mutta silmät puhuivat toista kieltä. Ne olivat niin syvällä tiheiden kulmakarvojen ja suurten, omituisen raskasten luomien varjossa, jotka ulkonivat hieman liiaksi. Katseessa oli kuin koleaa hehkua — — —