Tänään oli Omar Pasha vallan kauhea! Hän kuuli kaikki mitä sanottiin ja singahutteli pieniä huomautuksia joka suuntaan. Ei kukaan ollut niiltä turvassa. Naiset tunsivat jonkinmoista pelkoa häntä kohtaan, mutta kun hän oli poissa, oli kaipaus sentään suurempi kuin pelko hänen ollessaan läsnä.
Thora Thammers istui erillään muista kaukaisimmassa nurkassa ja katseli muutamia vaskipiirroksia.
Parantolassa oli kaksi henkilöä, joita Thamar rouva ei halunnut tutustuttaa toisiinsa. Toinen näistä oli rouva Thammers.
Hänellä oli erinäisiä epäluuloja häneen nähden. Kernaasti hän oli hyvä kaikille ihmisille, mutta ne eivät saaneet olla hänen tiellänsä. Hän halusi liikkua vapaasti ja pitää muut tarpeellisen matkan etäisyydessä itsestänsä. Ei kukaan saanut sulkea näköalaa. Yleensä ei hän pitänyt siitä, jos toiset naiset kiinnittivät liiaksi huomiota puoleensa. Silloin oli hänestä melkein kuin ne olisivat anastaneet hänen paikkansa. Siksi ei hän tänään ollut huomaavinaankaan rouva Thammersia — — — Mutta muutoin hän istui perin suopeana ruhtinaallisessa arvossansa, hymyili ainaista lempeää hymyänsä ja kuunteli Omar Pashaa.
Juuri tänään, kun he molemmat olivat hyvällä tuulella, laskivat he leikkiä kaikenmoisesta, yksin todellisen tukkukauppiattaren Iversenin silkkivuorisesta hameestakin, joka sai Omar Pashan tekemään pilkkaa naisraukoista. — — Jopa hän koetti taivuttaa Thamar rouvaa myöntämään, että hienous, jota tavotellaan kalkkarokäärmettä muistuttavan äänen synnyttämisellä, oikeastaan on jokseenkin poroporvarillinen väärennys oikeasta hienoudesta, jonka luontoon kuuluu hiljaisuus. Eivätkö entis aikojen silkkikankaat olleet raskaita, pehmoisia? — — —
Thamar rouva kuunteli hänen jutteluaan kärsivällisesti ja anteeksiantavin ilmein, — ja hän leikiskeli Prinsessa Leilan pitkillä korvilla.
Sitten kosketti hän häntä jalallaan.
— Omar Pasha on valkoisen pilven ritari, kuun ja yötuulen ritariston jäsen, — ei hänen sovi olla perusteellinen kuin lehtori, opettaessaan meille loogillisen pilkun sääntöjä — —
— Sallitteko, teidän ylhäisyytenne, että korjaan lausuntonne. Katson olevani toisessa asemassa. Onhan muutamia muurahaislajeja, joilla on kylläksi järkeä pitääksensä orjia. Te noudatatte myöskin tätä tapaa, lehtori ja minä olemme aivan yksinkertaisesti orjianne. Onko teidän vielä kylmä, vai kuinka voitte?
— Varsin hyvin, minun on vain hiukan ikävä — — —.