— Tahtoisitteko te kieltää minua menemästä ulos? kysyi hän sitten aivan tyynesti.
— Äiti, sinä olet niin vanhanaikaisen romantillinen ja hempeämielinen, niin sanoo Birger myöskin. Vanhat eivät ymmärrä nuorten tunteita… Me ymmärrämme kyllä että sinä katsot että me seurustelemme liiaksi toisten nuorten kanssa — mutta emme tosiaankaan ole ainoat, jotka tekevät niin, — kuuluu maailman kehityskulkuun, että nuorten täytyy saada elää omaa elämäänsä. Neiti Carn — hän oli paras tämänvuotisista ylioppilaista — sanoo aina: »Minulla täytyy olla oikeus loma-aikana olla muista välittämättä»… Hän on niin perin reipas, vapaa luonne. Nyt hänen äitinsä on saanut luunsärkyä ja siitä on hän nyt iloissaan, — niin, ei tietysti muun takia kuin siksi että äidin nyt täytyy istua hiljaa, ja ennen hän aina tahtoi olla mukana kaikkialla, ja se oli niin ikävää! Neiti Carn sanoo: »Äiti voi kernaasti tehdä uhrauksia lastensa takia, mutta lapset eivät oikeastaan ole mitään velkaa vanhemmilleen. Vanhemmille kuuluvat velvollisuudet! Kantakoot he seuraukset siitä että ovat toimittaneet meidät maailmaan. Sitten tulee meidän vuoromme, kun me saamme lapsia.» — — —
Hän vaikeni. Hän tuli katsahtaneeksi äitiinsä. Hän punehtui sen johdosta mitä oli tullut sanoneeksi, ja hänen täytyi katsoa maahan.
Äiti seisoi nimittäin hänen edessään aivan suoraksi ojentuneena, vastoin tapaansa.
Hän seisoi hetkisen hiljaa, katsoen tyttäreensä.
Ja Gertrudin täytyi jälleen luoda katseensa maahan, sillä kun äiti alkoi puhua, ei hän puhunut tavalliseen tapaansa.
— Tiedän varsin hyvin, sanoi hän hitaasti — että sinä ja tätisi luulette että minä alan käydä heikkomieliseksi — — — ei sanaakaan enempää! Huvitelkaa te vain, Birger ja sinä, mielenne mukaan — — — mutta suonette anteeksi etten minä pysyttele sisällä siksi että te pidätte sitä suotavana.
— Äiti, sinä käsität meidät niin tykkänään väärin. Salli minun nyt tulla mukaasi! —
Rouva Thammers hymyili surumielisesti. Juuri sitä hän ei voinut saada tehdä.
Hänen äänessään oli jotain, joka huomautti tytärtä siitä, mikä heitä erotti, ja jota tytär ei tätä ennen ollut huomannut.