Hän kävi niin omituisen hermostuneeksi, — täytyihän hänen sanoa se, eihän hän voinut sitä salata — — —
Epäröiden, tuskallisesti hymyillen mumisi hän itsekseen:
— Sillä minä olin nuori — — — ja tunsin runtelevaa tuskaa, ettei koskaan tulisi parempaa! Aloin haikeasti kaivata toisenlaista elämää kuin mitä elin — — — Aloin haaveilla… minusta haaveilu tuntui todellisemmalta kuin elämä. — — — Silloin menin eräänä iltana Arvidin luo ja sanoin että olin alkanut unohtaa hänet… ja että se teki minut levottomaksi — — —
— Mutta Arvid nauroi: »Minulle on yhdentekevää, mitä haaveilet.»
— »Entä jos se ei jäisi pelkäksi haaveeksi… jos kävisi totuudeksi, etten enää välittäisi sinusta?»
— Arvid nauroi: »Olethan sinä minun — — — ja sitäpaitsi minä en pidä kenestäkään niin paljoa, etten voisi tulla toimeen ilman häntä.»
— Silloin kävi sydämeni jääkylmäksi. Sellaisena se pysyikin. En enää itkenyt niin paljoa. Aloin ihmetellä, mitä siitä lopuksi tulisi — — —
Hän kohottautui jälleen. Hän ei voinut olla hiljaa. Valittaen hän kuiskasi: — Ei, nyt ei minulla enää ole mitään sanottavaa; mitä se hyödyttäisi, kun se niin kysyy voimiani…
Mutta hän ei voinut vapautua ajatuksistansa. Hänen täytyi ajatella Arvidia, joka oli yhtä iloinen kuin ennenkin, — ja kuinka hän oli alkanut katsoa häntä toisin silmin kuin ennen. Tuo trubaduurimaisuus, joka oli niin pukenut häntä, ja jonka morsian oli luullut viittaavan johonkin syvempään, se oli karissut pois kuin repaleiksi kulunut puku. Ja ne harrastukset, jotka alkuaan olivat heitä yhdistäneet, olivat hukkuneet aineellisuuteen, joka Arvidissa kehittyi kehittymistään. Hän alkoi yhä enemmän rakastaa mukavuutta ja hyvää ruokaa ja alkoi tehdä ostoksia taloutta varten — — — Ja toiset sanoivat hänelle: »Kuinka onnellinen sinä olet, kun olet saanut miehen, joka huolehtii talostansa niin väsymättömästi!» — — —
Mutta sitä ei Thora oivaltanut, hän oivalsi vain että he olivat alkaneet käydä eri teitä. Ja hänestä tuntui kuin ei hän itse koskaan vanhenisi, kuin olisi juurtunut kiinni nuoruuteen. Muut hänen ympäristössänsä kävivät täysi-ikäisiksi ja kehittyneiksi ihmisiksi, mutta hän ei koskaan päässyt sen pitemmälle.