Alkaisiko se nyt jälleen alusta?
Hänen mielessään heräsi hehkuva, kiihkeä tuska.
Kaikki tuo, jonka hän oli taistelulla voittanut… ei, sitä hän ei antaisi riistää itseltään!
Hänen kasvoillensa tuli kylmä, jäykkä ilme. Ja pehmoinen, tummahko ääni muuttui.
— Ei, minä en tunne teitä!
— Oivallista! Ihailen aina ihmisiä, joilla on taito unohtaa. Sehän onkin aivan luonnollista… johan siitä on hiukan aikaa… seitsemän- tai kahdeksankolmatta vuotta! Tiedän että olen muuttunut suuresti — — —
Hänen äänensä kuului ystävälliseltä, luontevan iloiselta.
— Saanko mainita, että nimeni on Samuel Stern, olen tukkukauppias, joka suhteessa keskinkertainen ihminen. Ja jos sallitte, niin haluaisin nyt tutustua teihin!
Thora kääntyi poispäin. Hiljainen vavistus kävi läpi hänen olentonsa.
Hän ei olisi halunnut olla huomaavinaankaan, mitä tuo kaikki tarkoitti.
Hän aikoi tyynesti lähteä tiehensä.
Mutta hänen täytyi jälleen käydä istumaan — hän ei voinut lähteä.