Hän kirjaili ahkerasti kahviliinaa. — Hänen kätensä olivat suuret, valkoiset ja pehmeät. Hänen kauneissa kasvoissaan kuvastui jonkinmoinen hienostunut häikäilemättömyys ja kiihkeys, joka saattoi aavistamaan että hänen läheisyydessään voi syntyä tuhoava hirmumyrsky.
Ja hänen silmiinsä tuli väliin omituinen salatun kiihtymyksen ilme, yksin nytkin, kun hän oli niin rauhallisessa toiminnassa.
Rouva Thammersin kävi kuten muidenkin. Hänestä tuntui tuon tuostakin kuin häntä olisi raapaistu.
Oikeassa hän olikin. Rouva von Asten ei voinut luopua vanhasta tavastaan, vaikka hän nyt istui mitä herttaisimmasti hymyillen ja vaikka rouva Thammers hänestä tuntui aika miellyttävältä.
Rouva von Astenia huvitti aina uusien tulokasten ominaisuudet. Sillä hän tarkoitti heidän virheitänsä. Hänelle ei koskaan pälkähtänyt päähän, että hänellä itsellään voisi olla »ominaisuuksia». — Hänellä oli paljon harrastuksia, muun muassa kiinnittivät salaiset tieteet hänen mieltänsä. Oli erittäin helppoa uskotella hänelle mitä mahdottomimpia asioita.
Nyt halusi hän tietää, tiesikö rouva Thammers jotakin astraalitasosta tai oliko hän kuullut puhuttavan henkien välittömästä vaikutuksesta… Ei, ei hän mitenkään tarkoittanut spiritismiä — — —
Rouva Thammers oli varmaankin varsin vähäpätöinen olento. Alemmat henget juuri eivät pystyneet erottamaan noita kahta asiaa — — —
Järjestyksenrakkautta ei rouva Thammersilla myöskään näyttänyt olevan. Rouva von Asten harrasti itse kovin järjestystä, mutta sillä tavoin ettei hän koskaan saavuttanut tavoteltua päämäärää. Hän luuli aina että syy oli muiden huolimattomuudessa. Nyt oli hän ollut kyllin varomaton pannaksensa kirjaussilkkinsä rouva Thammersin neulomatarpeiden sekaan, ja nyt se oli aivan sekaisin, niin että oli oikein ja kohtuullista, että rouva Thammers tarjoutui selvittämään sen. Rouva Iversen näytti myöskin hiukan harmistuneelta. Rouva Thammers ei tuntenut tarpeeksi mielenkiintoa kirjailuihin. Häntä olisi toisiaankin haluttanut tietää, millaista hänen kotonansa mahtoi olla. Tuollaisiin naisiin tuli helposti jokin epänaisellinen piirre. — — —
Thora Thammers nousi paikaltaan. Hänestä alkoi siellä tuntua liian lämpimältä. Rouva Iversen nousi myöskin.
— Hyvä Jumala, Iversen, olen aivan unohtanut Iversenin…