Tietysti hän voi. Olihan monella muulla ollut vaikeampia seikkoja kestettävinä — miksi ei hän sitten kestäisi?
Kello löi yksi. Alhaalla ruvettiin tekemään lähtöä.
Piha tuli täyteen iloisia, kovaäänisiä ihmisiä.
Hän tarkkasi Birgerin ääntä: oliko hän nyt jälleen juonut liiaksi?
Hän kuuli Samuel Sternin naurun. Se läheni. Mitä hänellä oli täällä tekemistä? Tietysti hänen piti saattaa naiset kotiin. — — —
Hänen sydäntänsä kouristi, kun hän kuuli että hän oli noin iloinen.
Mutta miksi ei Samuel Stern saisi olla iloinen kuten toisetkin?
Asianlaita oli vain niin, että hän itse oli käynyt niin kurjan heikoksi.
Gertrud syöksähti sisään.
— Sinähän et ole sammuttanut valkeata, äiti! Arvelinkin juuri, että olisit unohtanut tehdä sen! — — —