Hän muisti pienen runon, jonka viehkeät säkeet usein olivat suoneet hänelle lohtua. Nyt ne saapuivat jälleen, tuoden vilpeyttä — — — Ja itse runon enkeli tuli, — — —
»Hän aatoksen tuuti
Ja kuiski: Jo uinu!»
[»Tog Tanken og hvisked:
Hav Fred, mens du sover!»]
(Björnstjerne Björnson.)
7.
Kahdeksan päivää oli kulunut, tuoden osittain sadetta mukanaan.
Sitten tuli loistavan kirkas päivä ja sekä ihmiset että eläimet iloitsivat ja tekivät tästä syystä ihmeellisiä asioita.
Valko, vanha, säyseä työhevonen, oli mennyt eteiseen ja huvitellut repimällä koristeet naisten hatuista. Ja rouva Liss, joka istui kuistillaan, antoi kissoille valeriaanaa.
Haltioissaan ilosta ne seisoivat ja nuolivat nuolemistaan vatia, ja niiden elämänhalu kävi niin valtavaksi että rouva Liss alkoi pelätä ja huusi Sjuria, joka käyskenteli ruohopengermällä pikkuelukkain kanssa.
Ja Sjur tuli ja kaikki elukat perässä.