— — — Kuinka taitavia ihmiset olivatkaan pettämään itsensä!… suurimmat kuten heikoimmat ja pienimmätkin.
Tulisiko elämäntaistelu aina pysymään yhtä vaikeana?
Muutoin ei hän nyt välittänyt huolehtia kenenkään puolesta. Eläväin ihmisten hätä ei koskenut häntä enemmän kuin pyhän Fransiskon väärinkäsitys. Hän tunsi itsensä kylmäksi ja kovaksi. Se teki hänelle hyvää. Hänestä oli kuin olisi hän ollut kauan sairaana ja nyt vihdoinkin saanut terveytensä takaisin.
Nyt piti hänen vain varoa, ettei sairastuisi uudelleen.
* * * * *
Hän näki Samuel Sternin tulevan.
Hän oli tuskin nähnyt häntä viimeisenä kahdeksana päivänä ja hän oli siitä kiitollinen. Hän oli aina kiitollisin niille, joita vähiten näki.
Hän tervehti ja aikoi lähteä tiehensä, mutta ei tehnyt sitä kumminkaan.
Samuel Sternissä oli jotain, joka saattoi ihmiset ehdottomasti noudattamaan hänen tahtoansa, ilman että hän sanoi sanaakaan. Ja nyt hän tahtoi, että Thora Thammers ei lähtisi.
Hän istuutui kivelle Thoraa vastapäätä.