Hän tuli jälleen äitinsä tykö.
— Tuolla sinun on paljon mukavampaa asua, — niin voit paremmin tutustua vanhoihin — — —.
Rouva Thammers ei vastannut mitään. Kun Marit neiti palasi avaimineen, kääntyi hän häntä kohden.
— Antakaa minulle minkä huoneen tahdotte, sanoi hän matalalla, verhotulla äänellä.
— Niin, tiesinhän että rouva tahtoisi tänne. Nuorille on minulla varattuna kaksi huonetta… kaikki on järjestyksessä. Illallinen odottaa… tätä tietä, tehkää hyvin!
* * * * *
Suuressa hallissa leimusi mahtava pölkkyvalkea. Useimmat parantolan vieraista istuivat siellä, toiset puutuoleilla valkean ääressä, toiset seiniä pitkin asetetuilla pitkillä penkeillä.
Tuoleista oli yksi suurempi ja mukavampi kuin toiset, — se oli jykevä, runsain veistoksin koristeltu tammituoli. Kerrottiin että se oli suvun yli kaksisataa vuotta vanha emännäntuoli.
Itsestään oli johtunut, että siinä tuolissa ei koskaan istunut kukaan muu kuin rouva Thamar Gyllenskjold.
Kun hän saapui viikko sitten, oli käynyt kuten suuren laivan saapuessa ahtaaseen kulkuväylään. Se synnyttää suuria aaltoja, niin että kaikki pienemmät laivat joutuvat liikkeelle.