Thora käännähti äkkiä häneen päin.
» — Ja kuinka te menettelette kaiken muun suhteen?
— Minkä muun?
— Kaiken entisen suhteen!
— Niin, tuo siunattu entisyys, jota ihmiset kasaavat varastoihin. Erittäinkin naiset — he ovat vallan kauheita pyrkiessään kuljettamaan mukanansa enemmän kuin jaksavat kantaa! — — — Mitä hyödyttää kaikki tuo ikävä painolasti? — — — Ennen muinoin oli virta, johon kaikki tuollainen heitettiin, — voineehan vielä nytkin — tehdä niin!
Hän silmäili Thoraa sivulta omituisella katseella.
Thora nousi.
— Minä lähden kotiin. En minä ymmärrä, mitä te tarkoitatte!
— Kiitän teitä, hyvä rouva, teidän enkelimäisestä kärsivällisyydestänne. Te olette mielestäni varsin järkevä. Älkäämme puhuko toistemme kanssa liian usein ja liian kauan. Pysykäämme ystävinä!
— Pysykäämme, te sanoitte?