— — — Kun kaikki kristitty kansa on mennyt levolle, silloin tulee täällä niin hauskaa — — — jos onni on suotuisa, voin kuulla vuorenhaltiattaren ja hänen neitostensa »wandeln und singen und tanzen einen Traum» — — — Ikävät ihmiset tosin väittävät että se on vain vesi, joka tipahtelee tuolla vuoressa.
Hän otti sauramonkukan napinlävestänsä.
— Te saatte minun valkoisen kukkani! Se on valkoisin kukka maan päällä — ensimäinen, joka lupasi ettei tekisi Balderille mitään pahaa.
— Ei, ei! sanoi Thora nopeasti. — Älkää antako minulle valkoista kukkaa, ei se sovi minulle. Valkoinen ei ole minun värini. — Hyvää yötä!
Hän nyökkäsi ja läksi nopeasti kulkemaan kotiin päin.
Ei koskaan vielä hän ollut tuntenut itseänsä niin kömpelöksi ja typeräksi. Hänellä oli nyt sama tunne kuin niin usein Arvidiin ja järkeviin lapsiinsa nähden. Kuinka kevyesti ihmiset kestivätkään kaiken!
Ei, hänen ei tarvinnut pelätä puhella tämän miehen kanssa.
Hän itsehän oli vanha ihminen!
Ja entä Samuel Stern? Kenties ei hän ollut koskaan tarkoittanutkaan millään mitään.
Ensi kerran tuli nyt tämä ajatus hänen mieleensä.