Oli vaikea oppia elämää ymmärtämään.
Nyt koettaisi hänkin ottaa sen kevyeltä kannalta, kuten Arvid ja kaikki muut — ja kuten tuo mies, jolla oli ihana lahja voida unohtaa toisesta päivästä toiseen.
8.
Oli loistavan kirkas päivä.
Heti aamiaisen jälkeen oli Thora Thammers mennyt nummelle töineen ja kirjoineen.
Oli ehditty elokuuhun. Muutaman päivän jälkeen oli hänen matkustettava kotiin. Hän karttoi ajatella sitä.
Olihan hänellä käytettävänään kokonainen pitkä auringonpaisteinen päivä.
Kuinka aurinko paistoikaan! Sen säteet muodostivat kuin kultavirran. Hänestä oli kuin kuulisi hän niiden tulevan hiljaa suhisten kultaloisteessaan — ja joka suunnalla ympäröi häntä nummi vienoine äänineen ja viehkeine väreineen. Eikö tuuli saapunutkaan tänään? Hän oli tottunut istumaan kuunnellen eikö se tulisi — tai tapahtuisiko jotain muuta.
Alhaalla seurusteluhuoneessa istui hän usein niin hajamielisenä, ettei voinut kuulla mitä siellä puhuttiin. Täällä ylhäällä oli hän oppinut erottamaan kaikki nuo hiljaiset äänet, joita tuskin voi kuulla.
Nyt tuli suhahdus järveltä ja joen uneksiva kuiskaus — — —