Naiset menivät tiehensä. Joko oli tuo mies maankiertäjä tai sosialisti, taikka myöskin yli-ihminen.
Lehtori seisoi juuri esittämässä rovasti Hembille, että pappien tehtävä oli tutustuttaa ihmiset ylempään ilmapiiriin, mutta samalla hän myöskin tarkkasi nuorison puheita.
Nyt hän tuli esiin ja huomautti nuorukaista että hänen käytöksensä oli sopimatonta.
Tämä nauroi ja lupasi olla vaiti. Hän asettui oveen silmäilemään Thamar rouvaa.
Lähtiessään oli hän niin silmittömästi rakastunut, että tämä seikka jäi kahden viikon ajaksi suosituimmaksi keskusteluaineeksi.
Rovasti käytti hyväkseen vapauttaan hakeakseen käsiinsä tukkukauppias Iversenin. Tämä oli viisas mies. Hänen kanssaan voi puhua mistä tahansa, ja hyväksi aluksi ryhtyi rovasti nyt puhumaan fosforihappoisista lannoitusaineista.
Iversen oli juuri aikeissa ostaa maatilan, jossa oli oivallista suomaata. Mutta tuuma ei miellyttänyt Ninaa. — — —
— Jospa voisit mainita minulle syysi, Nina-muoriseni! — — —
Rouva Iversen istui miehensä rinnalla, kirjaillen hienolla ruusunpunaisella silkillä, ja tuo työ vaati kaikki hänen ajatuksensa.
Mutta kun mies ei hellittänyt, harmistui hän lopuksi hiukan.