Monen muun valtasi samantapainen tunne, kun rouva Harder tervehtäen hymyili heille.
Don Miguel nouti tuolin vierashuoneesta. Rouva Harder kiitti, mutta jäi seisomaan, käsi laskettuna korkealle selkänojalle.
— Tahdoin vain tulla sanomaan jotain… Tuolla alhaalla kylässä asuu köyhä papinleski. Hänellä on kuusi pientä lasta… Nyt on heillä ollut tulipalo. Hän on menettänyt pienen talonsa ja kaiken muun omaisuutensa. Se ei ollut vakuutettua… Ettekö kaikki haluaisi olla mukana häntä auttamassa?
Toiset alkoivat tuumia että pantaisiin lista kiertämään.
— Kuinka kauhean surullista! sanoi rouva Liss äkkiä. Ja hänen suuret siniset silmänsä kyyneltyivät melkein. — Mutta, lisäsi hän, pannen pienet kätösensä ristiin, — lesket selviävät sentään aina jollakin tavoin! Hyvä Jumala, senhän näkee niin usein, kuinka uskomattoman hyvin ne selviävät — — — niin että kenties ei olisi tarpeenkaan — arvelen melkein — — —
Hän jätti lauseensa kesken. Hän tuli ajatelleeksi jotakin, jonka oli kuullut kerran rouva Thamarilta: että jos ei kenenkään olisi vaikea olla, niin eihän tietäisikään kuinka hyviä päiviä itse viettää. — Ja mistä runoilijat sitten kirjoittaisivat? Kaikki ihmiset menehtyisivät ikävään. — — — Tuota sieti todellakin miettiä!… Ja kun nyt kerran maailman meno oli järjestetty sillä tavoin… Tietysti oli Luoja asettanut kaikki sillä tavoin kuin tahtoi sen olevan. —
Tuo ajatus näytti tuottavan hänelle helpotusta.
Mutta tuo listatuuma ei ainakaan häntä miellyttänyt Jos piti johonkin ryhtyä, niin oli basaari sopivinta. Siitä pääsisi helpoimmalla hinnalla, Hänen lahjoihinsa nähden oli rahallinen puoli sangen tärkeä asia. Kun hän osti itsellensä, tuli kaikki niin kalliiksi, että hänen oli pakko säästää, kun oli puhe muista. Ja nythän hän voisi päästä asiasta jollakin turhanpäiväisellä romulla, kun se vain näyttäisi hiukan sievältä.
Ja rouva Liss äänesti basaaria, vaikka hän todellakin oli ajatellut pääsevänsä täällä kaikesta tuollaisesta… Sitäpaitsi olivat tuollaiset ihmiset aina niin kiittämättömiä!
Adèle Harder oli seisonut ja kuunnellut ja katsonut häneen hieman hymyillen.