Sitten hän lausui: — Useimmat ihmiset eivät osaa antaa oikealla tavalla, — antaa varovaisesti, niin ettei riistä autettavalta enemmän kuin hänelle antaa, — ei tee köyhyyden taakkaa yhä raskaammaksi kantaa. Vahvistaahan tulisi ja suoda hoivaa!… Ja useimmat eivät myöskään osaa ottaa vastaan oikealla tavalla! Heillä ei ole tarpeeksi itsetuntoa. He antavat nöyryyttää itseään. Sitä ei tule tehdä. Pitää ymmärtää, että jos on saanut elämän rasitukset monenkertaisina kannettavaksensa, niin on soturin kaltainen, joka on asetettu vaaralliselle paikalle. Olemme velkaa kunnioitusta niille, jotka suoriutuvat tuosta kaikesta, — sekä niille, jotka tukevat heitä… Jos voimme auttaa jotakin, niin on meillä auttajilla enin syytä kiitollisuuteen! Antamisen ilo on suurin kaikesta… Niin, siksi tulee sen, joka antaa, olla kiitollinen sille, joka ottaa vastaan. — Tämän vain halusin sanoa.
Don Miguel oli ottanut vadin ja kierteli herrojen keskellä, jotka kaikki osoittivat uhrautuvaisuutta.
Tuo harmitti rouva Lissiä. Sehän teki tyhjäksi hänen basaarinsa.
Don Miguelin palatessa Adèle Harderin tykö, katsoi tämä häntä hämmästyneenä ja anteeksianovasti, ikäänkuin olisi tuntenut arvostelleensa häntä väärin. Ja Don Miguel tuli katsoneeksi hänen silmiinsä. Ne olivat kuin sammuneet. Ne olivat silmät, jotka olivat vuodattaneet paljon kyyneleitä — muinoin.
Hetkellinen heikkous saattoi ne Don Miguelista tuntumaan kauniimmilta kuin rouva Areschon silmät.
Adèle Harderin lähdettyä alettiin harmitella hänen ihmeellisiä oppejansa sekä tuota, että oli tultu ryhtyneeksi johonkin.
Lehtorin posket olivat käyneet hiukan punaisemmiksi kuin tavallisesti. Hän oli loukkaantunut. Hän piti itseänsä kaikessa hiljaisuudessa erinomaisen jalona henkilönä. Väliin vain hänen mielessänsä heräsi epäilyksiä, etteivät kaikki tienneet sitä. Niinpä esimerkiksi nyt. Millä tavoin olikaan tuo nainen katsonut häneen!
Ja hän alkoi esittää omaa katsantokantaansa.
Mutta väliin voi käydä niin, että lehtori ei enää tiennyt puheensa alkua eikä loppua, ja nytkään ei hän itse eivätkä naiset tienneet, kuinka hän oli tullut puhuneeksi — analogia-todistuksista ja sitten lopettaneeksi puheensa herttaisella myönnytyksellä, että henkisesti voimakkaat naiset kohoavat ympäristönsä yläpuolelle.
Eikö jokin kirjailija ollut lausunut niin?