— Ollaksensa niin vanha ihminen, on hän suunnattoman norea, sanoi hän, käyden oikein miettiväiseksi.
Juuri tuo suunnaton noreus häntä harmitti, ja hieman huoahtaen hän loi katseen omaan täyteläiseen vartaloonsa. Hän oli päättänyt, ettei tahtonut tulla lihavaksi. Hänen täytyi täyttä totta käydä käsiksi tuohon asiaan. Voimistelullako? Hyvä Jumala, siihen tarvittiin niin paljon tarmoa!
Useimmat vieraista jaloittelivat pihassa.
Kuinka sää olikaan äkkiä käynyt päivänpaisteiseksi ja hohtoisaksi! Toinen kertoi sitä väsymättömästi toiselleen, samalla kuin myöskin käsiteltiin basaarikysymystä.
Lehtorille kerrottiin siitä myöskin.
— Hyvät naiset, sanoi hän ystävällisesti, — ja mikä on syy? Nähkääs, se on vain luonnonlakien seurauksia. Jos teillä, arvoisat naiset, olisi tarpeelliset fyysismatemaattiset tiedot, niin olisitte voineet etukäteen laskea että niin kävisi. Eikö totta, herra professori?
Professori Maurus kulki juuri ohitse vatsa ulospäin ja kädet selässä.
Hän hymyili alentuvaisesti, mutta ei sanonut mitään.
Eihän tuollaista sopinut sanoa naisille, ei edes leikilläkään.
Mieliala kävi yhä hilpeämmäksi. Basaarikysymystä pohdittiin innokkaasti.