"Ei", sanoi Greeta vakavasti, "mutta se auttaa minua panemaan hattuni oikein päähäni."
Mies seisautti rattaansa, otti lapiolla peilinpalan ulos ja antoi sen tytölle. Greeta kiitteli iloissaan lahjasta, ja pistettyään sen nuttunsa alle piiloon, lähti hän kotiin sitä kiirettä, ettei rouva Perkinsilläkään ollut mitään moitittavaa, kun hän palasi.
Oli pyhä-aamu, ja Greeta nousi aikaisin makuulta, sillä hänellä oli paljon tehtävää, ennenkuin hän sai lähteä ulos, ja hän kävi aina pyhäkoulussa, joka oli lähitteellä, sekä meni säännöllisesti kirkkoon aamupäivällä joka sunnuntai. Sitten hän istui tätinsä luona sisällä koko jäljelläolevan päivän. Pyhä-iltapäivinä tulivat rouva Perkinsin ystävät tavallisesti hänen luoksensa vieraisille, ja silloin tarjottiin teetä, ja Greeta oli tarjoilijana ja kuunteli heidän keskusteluaan mieltymyksellä, vaikka ei hänen milloinkaan annettu ottaa siihen osaa.
Hän meni tänä aamuna pyhäkouluun iloisessa ja onnellisessa mielentilassa. Hyvän palveluspaikan mahdollisuus aina kohdistui hänen opettajattareensa, neiti Gregoryyn, ja Greeta oli mielessään luonut monta kummallista kuvitelmaa tuosta nuoresta neidosta — miten hän eräänä pyhänä sanoisi: "Greeta, olen kauan ajatellut, että sinusta tulisi minulle hyvä, pieni palvelija. Nyt olen siitä varma. Minä käyn sinun tätisi luona, ja sitten ostan sinulle uudet vaatteet, ja tulevalla viikolla sinä pääset minun luokseni."
Toisinaan Greetan ajatukset lensivät vielä korkeammalle. Neiti Gregory sanoisi hänelle: "Greeta, minä aion ostaa maalla talon, se on eräs pappila, ja minä olen myöskin ostanut kirkon. Siellä on kaunis puutarha, jossa on kukkia ja hedelmäpuita, sinä pääset minun kanssani ja saat tulla pieneksi palvelustytökseni."
Pelkäänpä että Greetan ajatukset usein olivat läksyistä kaukana. Kaikessa salaisuudessa hän intohimoisesti rakasti opettajatartansa, mutta totta puhuen piti neiti Gregory häntä tyhmänä oppilaana, joka oli tarkkaamattomampi kuin muut ja epäilemättä vähimmän huvitettu opinnoista.
Mutta tänään tyttö jo alusta alkaen oli tarkkaavainen. Päivän tekstissä puhuttiin pienestä tytöstä, joka oli vankina Naemanilla ja kertoi Naemanin vaimolle siitä suuresta profeetasta, joka saattoi parantaa hänen miehensä. Greeta kuunteli silmät suurina ja suu auki.
Neiti Gregory lopetti näillä sanoin:
"Te näette tästä, lapset, kuinka paljon hyvää pieni palvelustyttö voi saada toimeen. Hän oli ryöstetty pois kodistaan ja ystävistään ja olisi luonnollisesti kyllä saattanut olla äreä ja epäystävällinen eikä altis auttamaan, mutta hän päinvastoin halusi auttaa isäntäänsä ja toivoi hänen paranemistaan".
"Arvaahan sen", huokaili Greeta, "hän mahtoi olla hirveän iloinen saadessaan jättää kodin, kun pääsi palvelukseen!"