Nesbitt oli ulkona ja Greeta kantoi teetarjottimen kirjastoon. Rouva Dale oli poissa asioitansa hoitamassa, ja hänen veljenpoikansa makasi sohvalla uunin edessä vaippa levitettynä jalkojen peitoksi. Greeta katseli häntä kunnioituksella ja vavistuksella; mutta ei hänen entisten emäntäinsä eikä Nesbittin kasvatus voinut estää häntä alkamasta keskustelua jokaisen kanssa, jonka pariin hän joutui.
"Minä toivon, herrani, että olette nyt parempi", sanoi hän, samalla kuin hän varovasti asetti tarjottimen pöydälle.
Kapteeni d'Arcy kääntyi ja katsoi häneen väsyneellä ja hämmästyneellä katseella, joka kuitenkin pian muuttui aivan leikilliseksi.
"Kiitos, minä voin mainiosti", sanoi hän.
"Jos minä voisin tehdä jotakin, joka saattaisi teidät paremmaksi, niin tekisin sen mielelläni", jatkoi Greeta katsellen häntä huolestuneilla ja vakavilla silmillä.
"Pelkäänpä, että sinä et kykene siihen", vastasi hän huvitettuna, "ellet voi antaa minulle uutta sisäpuolta. Intia turmelee miehen ruoansulatuskyvyn, ja se tekee hänelle monta kepposta."
Greetan siniset silmät oikein säkenöitsivät ihastuksesta.
"Oi herra kapteeni, minä tiedän, kuka voi antaa teille uuden sisustan. Minä tunnen juuri sen oikean. Saanko sanoa sen teille?"
Vastausta odottamatta hän jatkoi — "Se on Herra Jeesus. Hän sanoo, että hän antaa meille uuden sydämmen, jos me rukoilemme sitä häneltä. Jos hänen luoksensa menette, niin hän laittaa teidän sydämmenne ihan terveeksi. Hän sen todellakin tekee, sillä minä tunnen paljon ihmisiä, joiden sydän on parantunut, ja minä olen itse jättänyt sydämmeni hänelle, ja hän on tehnyt minut terveeksi. Suokaa anteeksi, hyvä herra, mutta minä soisin niin mielelläni teidän parantuvan, ja näyttää siltä, kuin teillä olisi juuri oikea kipu. Meidän sisustamme Herra tahtookin parantaa. Sillä raamattu sanoo: Minä tahdon antaa teille uuden sydämmen ja uuden hengen."
Hän vaikeni hengittääksensä, ja kapteeni d'Arcy oli niin hämmentynyt, ettei hän saanut vastatuksi sanaakaan.