Greeta oli sanonut, mitä hänellä oli sanottavaa, ja läksi pois omasta rohkeudestaan kiihtyneenä ja vapisevana.

"Nyt sen olet tehnyt, Greeta. Olet sanonut, mihin hänen tulee mennä. Hänen sairas sydämmensä se tekee ruumiinkin kipeäksi — hänpä sen sanoi minulle. Oi, minä toivon, että hän menee ja tulee terveeksi."

Mutta kyökissä hän ei sanaakaan puhunut keskustelustaan kapteenin kanssa. Sen hän piti omana asianansa. Hän oli saanut toivomansa tilaisuuden ja käyttänyt sitä.

"Nyt olen tuon raamatun tytön kaltainen", sanoi hän iloisesti itsekseen. "Hän sanoi sairaalle kapteenille, mihin hänen tuli mennä, ja sen olen minäkin tehnyt, enempää en voi. Mutta mahtaneeko hän mennä apua etsimään?"

"Alice täti", sanoi kapteeni d'Arcy saman päivän iltapuolella, "sinulla on merkillinen palvelustyttö talossasi."

"Sinä tarkoitat Greetaa", sanoi rouva Dale hymyillen. "Minä myönnän, että hän näyttää kummalliselta, mutta hän on hiomaton jalokivi, Harry. Hän on totinen, uskollinen sielu, joka panee kaiken voimansa siihen työhön, mikä hänellä on tehtävänä. Hän ei oikeastaan kuulu minun talonväkeeni; minä olen ottanut hänet ollakseni avuksi muutamille ystävilleni, jotka ovat kotoaan poissa. Muistatko erästä pastori Churchhilliä East End'issä? Minä autoin häntä hänen työssään, monta, monta vuotta sitten."

"Minä muistan aikaisimmista lapsuudenajoistani kaksi pientä tyttöä, jotka kävivät joskus juomassa teetä luonasi. Joy eli Joyce oli luullakseni toisen nimi. Hän ja minä lupasimme toisillemme ikuista ystävyyttä tai jotakin sellaista. Missä he nyt ovat?"

"Isä kuoli joku aika sitten, ja kuten luulen, jätti hän heidät hyvin niukkoihin varoihin. He ovat ostaneet pienen huvilan maalta, ja Greeta on heidän palvelustyttönsä. Minä asuin kesällä eräässä talonpoikaistalossa heidän läheisyydessään ja uudistin silloin tuttavuutemme. Nykyään he ovat Bournemouthissa, sillä Helena Churchhill on ollut sairas ja tarvitsi ilmanalan muutosta. He lukitsivat huvilansa, ja minä lupasin ottaa Greetan huostaani siksi aikaa."

"Onko hän tulemaisillaan pyhimykseksi, vai onko hän yksinkertainen?" kysyi kapteeni d'Arcy veltolla äänellä.

Hänen tätinsä katsoi häneen terävin katsein.