"Onko hän puhunut kanssasi? Hänen on vaikea pitää kieltänsä aisoissa, mutta ei hän tarkoita mitään pahaa."
Kapteeni d'Arcy naurahti.
"Hän seisoi tuossa teetarjottimensa ääressä ja saarnasi minulle lyhyimmän ja suorasukaisimman saarnan, minkä milloinkaan olen kuullut; mutta se äkkiarvaamaton tapa, jolla hän ryhtyi aineeseensa, oli melkein hämmästyttävä."
Rouva Dalen kasvoihin ilmaantui vakava sävy.
"Olen pahoillani, että hän vaivasi sinua, Harry; minun täytyy myöntää, että hänen uutteruutensa välistä käy hienotunteisuuden rajojen yli. Mutta hänen vaikuttimensa on hyvä, ja hän on vienyt minut takaisin sellaisten asiain käsittelyyn, jotka jo aikoja sitten olin välinpitämättömästi jättänyt."
Rouva Dalen täytyi ponnistaa voimansa sanoakseen nämät muutamat sanat. Hänen veljenpoikansa vihelsi hiljaa.
"Hän on alkuperäinen ja omituinen", sanoi kapteeni. "Älä kiellä häntä puhumasta, täti. Minua huvittaa nähdä, kuinka hän aikoo lopullisesti selittää alotetun aineensa."
"En luule, että saat kuulla enempää siitä. Mikäli olen hänestä saanut selkoa, olen käsittänyt, että hän tarjoo viestinsä ja sitte jättää asian silleen. Hän varmaan ei aio sinua enään vaivata."
YHDESTOISTA LUKU.
Pieni sankaritar.