Kapteeni d'Arcy ei nähnyt Greetaa muutamaan viikkoon. Hänen terveytensä vahvistui ja voimansa karttuivat jotenkin pian, ja eräänä päivänä hän tuli kirjastohuoneeseen, jossa Greeta paraikaa sytytti tulta uuniin.
"Halloo", sanoi kapteeni, "onko sinulla vielä joku saarna minulle valmiina?"
Greeta nousi pystyyn aivan vakavana.
"Suokaa anteeksi, herra kapteeni, mutta minulla ei ole mitään saarnoja."
"Saarnasithan sinä minulle viime kerralla tavatessamme."
Greetan posket kävivät tulipunaisiksi.
"Hyvä herra, minä en osaa saarnata. En ole koskaan oppinut mitään; mutta kun tulen täysi-ikäiseksi, silloin toivon pääseväni lähetystyöhön."
"Sitä en ihmettele. Kumma vain, ettet jo ole matkalla siihen toimeen."
"Enkö ole teidän mielestänne vielä liian nuori?"
"Sinä et ole liian nuori saarnaamaan täällä kotona. Sanoppas minulle, mitä hyvää luulet lähetyssaarnaajien tekevän pakanamailla? Pakanat ovat paljon onnellisempia, jos saavat elää rauhassa."