"Mutta hyvä herra, hehän kertovat pakanoille Jeesuksesta! Ne eivät tiedä, että hän on kuollut heidän puolestaan — niin sanoi lähetyssaarnaaja lähetyskokouksessa."
"No miksikä niitten sitten täytyy se tietää?"
Greetan muoto muuttui hyvin vakavaksi.
"Heillä on oikeus saada kuulla se, herra kapteeni. Ja Vapahtaja sanoo, että heidän pitää se tietämän."
Ei ollut monta, jotka voittivat väittelyssä kapteeni d'Arcyn; hän vihelsi ja lähti huoneesta.
"Hän ei ole yksinkertainen", mutisi hän.
Greetan keskustelut Tom Bennettin kanssa olivat pitemmät ja vähemmän tyydyttävät. Bennettin oli tapana hyväntahtoisen leikillisesti tervehtiä Greetaa aamusin, sanoen jotenkin tähän tapaan: "Hyvää huomenta, neiti lähetyssaarnaaja. Oletteko ostanut matkalipun Intiaan vai Afrikaan?" taikka: "Oletteko nähnyt jonkun pakanan tänään, neiti Greeta? Toivoisin, että voisin hankkia teille jonkun mustan. Ehkä semmoinen löytyy eläintieteellisessä museossa. Miksi ette mene sinne kysymään?"
Greetalla ei ollut kylliksi viisautta ollakseen vaiti; hän tarttui kohta keskusteluun ja kiivastui niin, että Lucynkin täytyi käskeä häntä tyyntymään.
Vihdoin hän kokemuksesta oppi, että kaikki puheet olivat Tomiin nähden tuhlattua tavaraa.
"Minä en aio väitellä enään", sanoi hän eräänä päivänä, "sillä te nauratte kaikkea, herra Bennett. Vahinko, ettette te syntynyt pakanana, sillä te näytte kovasti pitävän heidän pimeydestään. Mutta minä en aio ajatuksiani sen vuoksi muuttaa, että te niitä nauratte. Ja jos minä kerran isoksi tulen, niin minä lähden Intiaan, ja minä kerron pakanoille, mitä te olette sanonut heistä — etteivät he tarvitse raamattuja."