Hän laski kirjoituksensa asiapaperilippaaseensa, jonka hän asetti hyllylle, ja sitten kuin hän oli sammuttanut kaasun, lähti hän kevein sydämmin ylös portaita.
Tuli kirjastohuoneen uunissa rupesi jo sammumaan eikä enään levittänyt loistetta huoneeseen; ja kuitenkin ilmaantui pieni liekki, joka tanssi ja liehui niin, että se vähitellen valaisi koko huoneen. Se ei tullut uunista, vaan paperikopasta. Kapteeni d'Arcyn sikaari oli sytyttänyt muutamia paperinpalasia, ja siinä oli alku suurempaan tulipaloon. Hitaasti paloi paperikorin sisällys, sitten itse kori, ja sitten syttyi sen lähellä oleva uudin. Koko talonväki oli syvässä unessa. Ei sattunut poliisikaan huomaamaan ja hälyyttämään, ja niin pääsi tuli leviämään hitaasti, mutta varmasti.
Greeta makasi Nesbittin kanssa eräässä ullakkohuoneessa ja heräsi äkkipäätä äänekkäistä huudoista, joita kadulta kuului. Hän istahti vuoteelle ja tuuppasi Nesbittiä kylkeen.
"Nesbitt, meidän katumme varrella on tuli irti, kuule kuinka huudetaan."
Nesbitt juoksi ikkunan luo, mutta vetäytyi samassa taapäin kauhistuneena.
"Se on meidän talomme! Se palaa! Herätä Lucy ja paetkaamme pian!"
Samassa silmänräpäyksessä kuului kapteeni d'Arcyn ääni alakerroksesta, ja pelästyneet palvelustytöt syöksyivät portaita alas.
Sankka savu tunkeutui ulos kirjastohuoneen ovesta, mutta portaat ja etehinen olivat tulesta vapaat, ja kaikki pääsivät vahingoittumatta ulos kadulle. Mutta heidän pukunsa olivat hyvin omituista laatua. Rouva Dale oli kääriytynyt turkkiinsa, mutta Nesbittillä ja Lucyllä oli vain ohuet sadetakit yllään, kun sitä vastoin Greeta, joka ensi sijassa oli ajatellut rakasta sukkaansa, ei ollut ehtinyt siepata muuta ylleen kuin päällyspeitteensä. Palokuntalaiset olivat jo tulleet paikalle ja olivat täydessä työssä. Kirjasto sijaitsi kadun puolella, ja liekit tunkeutuivat ulos ikkunasta. Eräs vastapäätä asuva naapuri tarjoutui antamaan rouva Dalelle tilapäisen olinpaikan, ja rouva Dale sanoi, kääntyen veljenpoikansa puoleen, joka näytti olevan aivan poissa suunniltaan:
"Meidän tulee kiittää Jumalaa siitä, että olemme kaikki pelastuneet."
Kapteeni d'Arcy mutisi selitykseksi levottomuuteensa, että hänen paperinsa olivat asiakirjalippaassa. "Minä antaisin 300 markkaa, jos saisin ne pelastetuiksi!"