"En, neiti hyvä. Minä asun tätini luona ja autan häntä."
"Silloinhan sinun tulisi olla onnellinen pieni tyttö, koska sinulla on hauska koti, josta sinun ei tarvitse mennä pois elatustasi etsimään. Yksinäisillä palvelijoilla on sangen vaikeat tehtävät, ei sinun pidä sellaiseksi toivoman."
"Mutta minä toivon hyvää palveluspaikkaa oikean herrasväen luona", sanoi Greeta vakaasti.
Neiti pudisti päätään.
"Sinun tulee oppia koko paljon, ennenkuin voit saada sellaisen paikan."
"Mutta tyttö, josta raamatussa mainitaan, tuli suorastaan sellaiseen paikkaan. Opettaja sanoi, että hänen emäntänsä oli sekä ylhäinen että rikas. Minä tahtoisin sellaisen rouvan palvelukseen."
Opettajatar hymyili.
"No niin", sanoi neiti, "saattaahan tapahtua, että sinä joskus pääset palvelukseen, ja vaikkapa tulisit pienimpään puotiin, voit sinä siellä palvella Jumalaa yhtähyvin kun komeassa linnassakin. Älä odota mitään suurta, vaan ole uskollinen vähässä. Seuraa nyt muita kirkkoon. Minä tulen heti jäljessä."
Greetan toiveet olivat jälleen musertuneet.
"Ei sinun puuhistasi ole mihinkään, Greeta", mutisi hän. "Opettaja ei milloinkaan aio sinua auttaa, hän pitää sinua liian huonona."