Niin nopeasti kuin mahdollista asetti hän peilinpalasen seinää vasten ja pani myssyn päähänsä. Tämä oli jotenkin vaikea tehtävä. Ensiksi hänen piti panna hiuksensa nutturalle, mutta ne olivat aivan liian lyhyet kestämään koossa, niin että myssy olisi pysynyt lujasti paikallaan. Hiusten päät pistivät aina sieltä täältä esiin, ja hän kiinnitti ne muutamalla hiusneulalla, mutta myssy meni aina pahemmin vinoon. Väsymättömällä kärsivällisyydellä hän sen vihdoin sai tyydyttävään kuntoon ja katseli itseään ihastuksella pienessä kuvastimessansa.
"Niin", sanoi hän aivan ääneensä, tyytyväisenä nyökähyttäen päätänsä. "Sinä olet ihan kuin ensiluokan palvelija. Oikein hieno oletkin, ja sinä voit varsin hyvin avata oven herttualle. Tulkaa sisään, olkaa hyvä. Ilmoitan rouvalle, että olette täällä. Oi sentään!"
Hän heilautti niin vilkkaasti päätään, että säpsä irtaantui ja lensi kauas lattialle, samalla kun tädin äreä ääni kuului huutavan:
"Mitä ihmettä sinä teet, Greeta? Oletko tullut hulluksi? Miksikä sinä noin itseäsi laittelet tähän aikaan aamusta?"
Greetan posket kävivät tulipunaisiksi, ja hän piiloutui peittonsa alle.
"Oletko sinä hullu?" toisti täti. "Sano minulle, mitä teit! Aivan olit apinan näköinen, kun sinulla oli jotakin valkoista hupsumaista pääsi päällä! Puhu heti, kelvoton!"
Mutta Greeta oli häpeän ja hämmennyksen valtaamana. "Minä luulen että uneksin, täti. Ainakin teidän sopii luulla niin — — minä — minä leikin, että olin olevinani palvelija."
Hän teki tunnustuksensa katuvaisella äänellä.
"Pieni hupsu!" Täti käänsi itseään vuoteessa ja nukkui. Greeta ei liikahtanut, ennenkuin kirkonkello löi seitsemän; silloin hän nousi huoaten ja tallensi peilinpalan sekä säpsänsä patjan alle vuoteeseensa. Tämä oli hänen tavallinen talletuspaikkansa, ja se oli saanut ottaa vastaan monta kummallista esinettä aina silloin tällöin. Puettuaan vaatteet yllensä hän lähti tuomaan heidän maitonsa, jota tarvittiin aamiaiseksi, ja nyt hän käytti tilaisuutta mennäksensä eräälle hiljaiselle, siivolle kadulle, jossa palvelijattaret tähän aikaan pesivät portaita. Tämä katu — Nelsonkatu — veti häntä puoleensa siitä syystä, että hän saattoi tarkastaa niitä erilaisia myssyjä ja esiliinoja, joita palvelijattaret käyttivät. Olipa hän välistä niinkin onnellinen, että sai jutella näitten kadehdittavien nuorten palvelijattarien kanssa. Tänä aamuna hän puhutteli erästä äsken tullutta n:o 6:ssa. Greeta oli nähnyt monta uutta tyttöä noilla portailla. Muutamat olivat olleet paikassaan joitakin viikkoja, toiset ainoastaan muutaman päivän. Hän erotti aina uudet siitä, että heillä oli puhtaat hameet ja hyvin kammatut hiukset, mutta tämä oli hänen mielestään tavallista siistimpi ja hienompi. Hänellä oli punaiset hiukset ja punaiselta hohtavat posket, ja hänen hameensa oli enemmän rouva Creekin sinipunervan hameen näköinen kuin toiset, joita Greeta tähän asti oli nähnyt.
"Te olette uusi palvelija", sanoi Greeta.