"Kyllä, kyllä, siunattu tyttö. Minkälainen kieli hänellä on. Hänestä tulee kohta hyvä saarnaaja."
Kelloa soitettiin ja Greeta tiesi, että hänen tuli kutsua noudattaa.
"Hyvästi", sanoi hän ja äänensä soi vähän pettyneeltä. "Mutta minä sanon, että jos te saatte sielunne parannetuksi, niin tulkaa takaisin ja kertokaa siitä minulle."
"Sen teen."
Kauppias meni päätään pudistellen; ja niin loppui Greetan ensimmäinen saarna. Hän oli hyvin ääneti koko päivän ja kulki ajatuksiinsa vaipuneena.
Joku aika tämän jälkeen hänet kutsuttiin Helenan huoneeseen vastaanottamaan ensimmäistä neljännestä vuosipalkastaan. Se oli tärkeä päivä hänen elämässään. Hän katseli rahaa, jota hän nyt piti kädessään. Se oli kahdenkymmenen markan kultaraha.
Hän ei vielä milloinkaan elämässään ollut kultarahaa kädessään pitänyt. Hänen tätinsä rahat olivat aina olleet hopeata.
"Olen jotenkin tyytyväinen sinuun, Greeta", sanoi Helena, "mutta tietysti sinulla vielä on paljon opittavaa. Sinä olet kovin meluisa, puhut liian paljon ja rikot myöskin liian paljon. Kaikesta sellaisesta sinun tulee koettaa parantaa itseäsi. Minä tiedän, että sinä koetat tehdä velvollisuutesi uskollisesti; rukoile Jumalalta apua päästäksesi noista vioista."
"Kyllä, neiti", sanoi Greeta, joka todellakin alkoi oppia nöyryyttä. Sitten huudahti hän vilkkaasti: "Oi, neiti, ei minulla ole milloinkaan ollut näin paljon rahaa, jota olisin voinut sanoa omakseni. Saanko ne käyttää aivan niin kuin tahdon?"
"Minä luulen parhaaksi, että panet säästöön toisen puolen, sillä sinä tarvitset pian uudet kengät. Sinun tulee käyttää säästäväisesti rahojasi."