Vähäinen pettymyksen varjo kuvastui Greetan kasvoissa. Hän meni rahoineen ylös kammioonsa.
"Nyt, Greeta, älä ole tyhmä", neuvoi hän itseänsä. "Sinä teet kuten neitisi käskee. Täällä maalla kuluu paljon kenkiä."
Hän käänteli ja väänteli rahaansa. "Kymmenen markkaa kenkiin ja muuhun tarpeelliseen, ja kymmenen tehdäkseni lähetyssaarnaajan käskyn mukaan. Minä pyydän huomenna neitiä antamaan minulle tämän rahan hopeassa. Mutta, oi, niin ihanaa omistaa kultaa, joka on oikein omaani!"
Seuraavana päivänä hän sai rahansa vaihdetuksi, mutta hän tunsi surua sydämmessään sitä tehdessään. Hänestä tuntui, että hän oli sen saanut vain kadottaaksensa sen heti. Mutta kun hän oli etsinyt esiin vanhan sukan ja laskenut siihen kymmenen markkaansa, tuli hänen kasvoihinsa jälleen onnellinen ilme. Vähän vaivalloisesti hän sai kirjoitetuksi paperiliuskalle, jonka hän rahansa keralla pisti sukkaan: "Margareeta Perkins hänen lähetyssukkansa". Ja pantuansa sukan tukevasti solmuun, laski hän sen matka-arkkunsa pohjalle.
"No Greeta", sanoi hän syvästi huoaten, "nyt olet päässyt alkuun, muista myöskin että jatkat ja että et puhu asiasta mitään. Ja sitten jonakin päivänä menet papin luo ja lasket sukan täynnä kultaa hänen jalkojensa eteen, hänen käytettäväksensä villiä pakanoita varten. Oi, siitäpä tulee ihanaa!"
Eräänä iltapuolena Joyce tuli kyökkiin, jossa Greeta paraikaa puhdisti takkaa.
"Greeta, sinun olisi mentävä meidän asiallemme. Sinulle tekee hyvää päästä ulos vähän, on niin kaunis ilma. Lähetämme sinut Mallowin kartanoon. Sinun on kuljettava peltojen ja niittyjen yli koko matka, mutta et saata eksyä, sillä siinä on hyvä poljettu polku. Jätä tämä kirje rouva Websterille ja odota vastausta, jonka tuot meille. Me pyydämme hänen miestään hankkimaan meille puita."
Greeta laittoi itsensä kiireesti kuntoon; Albert Edvard seurasi häntä, kuten luonnollista oli.
Tyttö tunsi itsensä onnelliseksi, kun hän tuli ulos suloiseen kevätilmaan ja auringonpaisteeseen.
"Oi", sanoi hän, hengähtäen syvään, "minusta tuntuu kuin voisin juoda tätä ilmaa, oikein janoan sitä."