"Ei mikään ole loputonta", sanoi Helena hiljaa. "Elämä on täynnä yhä uusia alkuja — eiköhän niin?"
"Ah, se on vain puhetta — pelkkää typeryyttä", sanoi rouva Dale vähän kärsimättömästi. "Minä en milloinkaan voi alkaa uudestaan."
"Mutta Jumala voi."
Helena ei saattanut olla tekemättä tuota muistutusta.
Rouva Dale katsoi häneen.
"Minä olen kadottanut uskoni Jumalaan, ja kuitenkin —"
Hän meni kirjoituspöytänsä luo ja otti siitä paperin, jonka hän kurkotti Helenalle.
Se oli Greetan resepti.
"Hymyilkää tälle, jos tahdotte, mutta se on tuottanut minulle niin suunnattoman paljon muistoja, etten minä uskalla väittää, ettei ole Jumalaa. Minä luulen, että tämä on erään teillä palvelevan pienen tytön tuote. Oliko se hänen oma ajatuksensa?"
"Kokonaan; mutta tuossa pienessä viestissä on suuria totuuksia, rouva Dale."