KYMMENES LUKU.
Sairas kapteeni.
"Niin, rouva Creek, minä tässä olen, juuri minä! Kuinkas te voitte? Ettekö ihmettele, että minä nyt olen täällä? Enkö olekkin kasvanut? Olenko siistin näköinen? Minä toivon, että siltä näytän, sillä minä olen pukenut ylleni pyhäpukuni, kun tulin teitä tervehtimään."
Greeta se oli, joka puhui. Hän seisoi tuossa pienessä karamellipuodissa, ja hänestä tuntui, nähdessään rouva Creekin ompeluvasuineen myymäpöydän takana, ikäänkuin hän olisi tässä ollut eilen.
Rouva Creek pani pois silmälasinsa ja riensi nurkkasestansa tervehtimään ja syleilemään Greetaa. "Rakas pikku ystäväni! Kukapa olisi sitä voinut uskoa? Minä aina tunsin sydämmessäni, Greeta, että sinun kävisi hyvin. Sinä olit niin vahvasti päättänyt mennä palvelukseen. Sinähän olet tullut oikein lihavaksi ja saanut ruusuja poskillesi. Annas kun oikein katselen sinua!"
Greeta kesti hyvin tarkastuksen. Hän oli puettu mustaan pukuun; valkoinen liina oli kaulassa ja valkoinen hattu päässä.
Hän ei ollut kaunis eikä voinut siksi tullakkaan; mutta hän oli terve, iloinen ja onnellinen — ja rouva Creek noikkasi hänelle tyytyväisesti hymyillen.
"Noh, kerro nyt minulle, miten olet tullut takaisin Lontooseen? Sinun täytyy tulla sisään minun pieneen vieraskammiooni ja juoda kanssani kuppi teetä, se on juuri valmista."
Hän vei vieraansa somaan puodintakaiseen huoneeseen, jossa kaikki oli kiiltävän tomutonta ja siistiä. Loimuava tuli paloi uunissa, ja juovikas kissa oikoili matolla uunin edessä. Greeta rupesi heti tekemään selkoa itsestään ja vaiheistaan.
"Olen jo ollut viikon Lontoossa", sanoi hän, "enkä ole nähnyt niin kaunista taloa kuin rouvani talo on. En olisi milloinkaan voinut uskoa, että sellaiseen taloon olisin päässyt. Se on täynnä tauluja ja verhoja ja posliinia, ja siinä on kolme porraskäytävää ja kaikissa on mattoja, ja siellä on Lucy, taloudenhoitajatar, ja Nesbitt, sisäkkö, ja minä sisäkön apulaisena. Hän on hyvin vakava eikä pidä siitä, että minä puhun paljon, ja hän on niin erinomaisen siisti ja säntillinen, että minun on vaikea tehdä hänen mielikseen, mutta Lucy on hirveän kiltti ja minun rouvani on hyvin ystävällinen. Ja tämä on minun iltapäiväni, jolloin minä saan mennä ulos, ja rouva on antanut minulle kaksi pumpulipukua. Hän sanoi, että hän tahtoo nähdä minut siistinä, ja Lucyn sisarentytär ompelee ne minulle."