— Hyvä herra, sanoi hän, näkee heti että te olette viisas ja kokenut ja ettette te mene kirkkoon niinkuin lammas teurastettavaksi, sillä ne menevät niin lähekkäin että toisen turpa on toisen hännän alla. Te menettelette paremmin. Sallikaa minun tulla teille oppaaksi, teidän ei tarvitse sitä katua.
Toivioretkeilijä, joka näkyi olevan limoges'lainen [lue limooshelainen] aatelismies, vastasi kotiseutunsa murteella, ettei hän voi mihinkään käyttää sellasta köyhää pirua ja että hän varsin hyvin osaa yksinkin mennä Ilmestyskirkkoon saamaan syntejänsä anteeksi. Senjälkeen jatkoi hän päättäväisenä matkaansa. Mutta Florent Guillaume heittäytyi hänen jalkoihinsa ja repi tukkaansa:
— Pysähtykää, herra, pysähtykää Jumalan ja kaikkien pyhäin nimessä, elkää menkö etemmäksi, sillä sillon olette te kuoleman oma ja te olette sellanen ihminen, jonka ei ilman huolta ja surua voi nähdä menevän perikatoaan kohti. Vielä muutamia askelia tätä mäkeä ylöspäin ja te olette kuoleman oma. Ne tukehtuvat tuolla ylhäällä. Jo on kuusisataa pyhiinvaeltajaa, heittänyt henkensä. Ja se on vasta alkua. Ettekö sitte tiedä että kaksikymmentäkaksi vuotta sitte eli armon vuonna 1409 samana päivänä ja samalla kellonlyömällä tuhoutui kirkon ovella yhdeksäntuhatta kuusisataa kolmekymmentäkahdeksan ihmistä paitsi vaimoja ja lapsia. Jos te, hyvä herra, joutuisitte saman kohtalon uhriksi, niin en minä saisi lohtua koskaan. Sillä samalla hetkellä kun teidät näkee, rakastaa jokainen teitä ja tuntee voimakasta halua saada uhrautua teidän edestänne.
Limoges'lainen aatelismies pysähtyi hämmästyneenä ja kalpeana kun hän kuuli tämän puheen ja antoi miehen repiä kourallisittain tukkaa päästään. Kauhistuksissaan aikoi hän kääntyä ympäri, mutta Florent Guillaume, yhä polvillaan, piti häntä takinliepeestä.
— Elkää menkö sinne, hyvä herra, elkää tehkö sitä! Te voisitte tavata Jacquet Coquedouillen, ja silloin teidät heti muutettaisiin kiveksi. Parempi on tavata paholainen kuin Jacquet Coquedouille. Tiedättekö mitä teidän on tehtävä, jos te olette niin viisas kuin näytätte olevan ja jos tahdotte elää kauan ja saavuttaa ijäisen autuuden? Kuulkaa mitä minä sanon. Minä olen oppinut mies. Tänään kuletetaan pyhäinjäännöksiä ympäri katuja ja toria. Te tunnette suurta lohdutusta jos kosketatte karneoolipikarien lippaita, joista pikareista Jesuslapsi on juonut ja erästä Kaanaan häiden saviastiaa ja pyhän herranehtoollisen pöytäliinaa. Jos seuraatte minun neuvoani, niin vietämme juhlakulkueen ajan levossa ja rauhassa jossain majatalossa, jonka minä tunnen ja jonka ohi kulkueen pitää kulkea.
Vakuuttavalla äänellä ja laskematta irti takinliepeestä sanoi hän osottaen pitsinnyplääjätärtä:
— Jos herra antaa tälle kunnon naiselle kuusi souS'ta, niin menee hän ostamaan viiniä. Hän tietää mistä saa hyvää.
Aatelismies, joka oli viaton luonteeltaan, antoi houkutella itsensä ja Florent Guillaume juhli sinä iltana hanhenneljänneksellä. Luut hän säästi rouva Asabeaulle [lue Asaboo], joka asui hänen kanssaan kirkontornissa. Se oli kellonsoittaja Jean Magnes'n [lue Shal Mangnee] harakka.
Hän tapasi sen kotiin mennessään hirren päältä, jossa sen tapa oli nukkua, lähellä sitä muurinaukkoa, jota se piti säilöpaikkanaan. Sinne se kokosi pähkinöitä, saksanpähkinöitä, mantelia ja tammenterhoja.
Kun se heräsi hänen askeleistaan ja alkoi räpytellä siipiään, tervehti hän kohteliaasti ja piti sille seuraavan rakastettavan puheen: