— Minä tunnen sellasia, sanoi hän, jotka ovat kuten vieraita rikokselleen. Se oli kuten salama heidän elämässään. Heissä on oikeudentuntoa, rohkeutta ja jalomielisyyttä. Samoin en voi kiittää varkaitamme. Heidän rikkomuksensa, jotka eivät koskaan ole muuta kuin kehnoja ja halpamaisia, pilaa koko heidän elämänsä. He ovat parantumattomia. Ja sama halpamaisuus, joka sai heidät ryhtymään moitittaviin tekoihin, on aina ja alati heidän käytöksessään. Rangastus, joka kohtaa heitä, on verrattain lievä ja kun heissä on vain vähän ruumiillista ja siveellistä tunteellisuutta, kärsivät he useimmiten sen helposti.
— En tällä ollenkaan tahdo väittää, lisäsi hän vilkkaasti, etteikö jotkut näistäkin onnettomista ansaitsisi osanottoa ja mielenkiintoa. Mitä kauemman minä elän, sitä selvemmin käsitän, ettei ole mitään rikollisia, vaan ainoastaan onnettomia raukkoja.
Hän antoi meidän astua työhuoneeseensa ja käski vartijan noutamaan vangin 503.
— Minä annan teidän nyt, sanoi hän, olla todistajina jossakin, jota — olkaa vakuutetut siitä — en ole ollenkaan edeltäpäin valmistanut ja joka epäilemättä on herättävä teissä uusia ajatuksia rikoksesta ja rangastuksesta. Mitä te nyt saatte nähdä ja kuulla, olen minä nähnyt ja kuullut satoja kertoja elämässäni.
Naisvartijan saattama vanki astui työhuoneeseen. Hän oli nuori, oikeen kaunis, lempeältä ja yksinkertaselta näyttävä maalaistyttö.
— Minulla on teille ilmotettavana hyvä uutinen, sanoi johtaja. — Tasavallan presidentti, jolle on annettu tieto teidän hyvästä käytöksestänne, lahjottaa teille lopun teidän rangastuksestanne. Te pääsette ulos lauvantaina.
Hän kuunteli suu puoliksi auki ja kädet ristissä vatsan päällä. Mutta ajatukset eivät niin pian tunkeutuneet hänen aivoihinsa.
— Te pääsette ulos tästä laitoksesta lauvantaina. Te pääsette vapaaksi!
Tällä kertaa hän käsitti. Kädet kohosivat epätoivosella liikkeellä ja huulet vapisivat.
— Onko se totta, että minun välttämättä pitää lähteä täältä? Mihin minä sitte menen? Täällä minä saan ruokaa, vaatteita ja kaikkea. Eikö johtaja voisi sanoa sille hyvälle herralle, että on parempi kun minä jään sinne missä minä olen?