Johtaja selitti hänelle lempeän päättävästi, ettei sopinut hyljätä armahdusta, jonka jälkeen hän ilmotti tytölle, että hän jättäessään laitoksen saa nostaa määrätyn rahamäärän, kymmenen tai kaksitoista frangia.
Hän meni itkien ulos
Min kysyin mikä hänen rikoksensa oli ollut.
Johtaja katsoi luetteloon.
— 503. Hän oli palvelustyttönä talonpoikasperheessä… Varasti hameen emännältään… Kotivarkaus… Te tiedätte, että kotivarkaudesta on ankara rangastus.
Harakan ihmetyö.
I.
Paastonaikana vuonna 1429 oli omituinen yhteensattuma, ajanlaskun ihmetyö. Ei ainoastaan tavallisille oikeauskosille, vaan myös papeille, jotka osasivat laskuoppia. Sillä tähtitiede, almanakan alku, oli siihen aikaan kirkollinen. Vuonna 1429 sattui pitkäperjantai Marian ilmestymisenpäiväksi, joten tämä päivä tuli niiden kahden ihmetyön muistojuhlaksi, joihin ihmiskunnan lunastus alkaa ja loppuu ja siten sattui Jesuksen siittäminen neitsyt Marian kohdussa ja Jesuksen kuolema ristillä kummallisella tavalla yhteen. Tätä perjantaita, jolloin sulonen ihmetyö sattui samaan aikaan kun katkerakin, kutsuttiin suureksi perjantaiksi ja sitä vietettiin suurilla juhlallisuuksilla. Mont Anis'n [lue Mong t' Annii] ilmestyskirkossa. Paavit olivat jo aikoja sitte antaneet IlmeStyspyhätölle oikeuden jakaa suurena kirkkopyhänä täydellistä synninpäästöä ja Puyn [lue Puii] piispavainaa Elie de Lestrange [lue Elii dö Lestrangsh] oli saanut paavi Martinin uudistamaan tämän tavan. Paavit aina myöntävät tällasen suosion kun sitä vaan pyydetään sopivalla lavalla. Aneiden jakaminen Pitkänäperjantaina houkutteli joukon pyhiinvaeltajia ja kauppiaita Puy-en-Melay'hen [lue Puii-ang-Melee]. Jo helmikuun puolivälissä lähtivät kaukaisten seutujen asukkaat matkalle pakkasessa, sateessa ja tuulessa. Useimmat lähtivät jalan pyhiinvaeltajan sauva kädessä. He kulkivat mikäli mahdollista suurissa joukoissa, etteivät maaseutua vallitsevat maantierosvot heitä ryöstäisi ja nylkisi putipuhtaaksi ja ettei tarvitsisi maksaa veroa aatelismiehille heidän maansa läpi kulkemisesta. Koska vuoristossa kulkeminen oli sangen vaarallista, niin he odottivat ympärillä olevissa Clermontin, Issoiren, Briande'in, Lyonin, Issingeaux'n ja Allais'n [lue Klarmong, Issuaar, Briag, Liong, Issingoo, Allee] kaupungeissa siksi kunnes heitä oli tarpeeksi monta uskaltaakseen matkalle läpi lumen. Pyhällä viikolla tunkeili Puyn mäkisillä kaduilla kummallinen joukko: markkinasaksoja Languedocista, Provence'ista [lue Langdok, Provangs] ja Catoniasta ajaen nahoilla, öljyllä, villalla, kankailla ja espanjalaisilla viineillä täytetyillä pukinnahkaleileillä kuormitettuja muuliaasejaan: ritareja ratsain ja naisia vaunuissa, käsityöläisiä ja porvareja vaimot ja tyttäret takanaan muuliaasien selässä ja viimeksi köyhät pyhiinvaeltajat, jotka nilkuttaen ja liikaten, sauvat kädessään ja reput selässään huokaillen ponnistelivat eteenpäin pitkin koluisia mäkiä, heitä seurasi raavaskarja, jota vietiin teurastettavaksi.
Piispantalon muuriin nojaten seisoi Florent Guillaume [lue Gijoum] pitkänä, tuimana ja mustana kuin viiniköynnös talvella tukikepissään. Hän tarkasteli toivioretkeläisiä ja nautakarjaa innokkaasti.
— Katsopas, sanoi hän pitsinnyplääjätär Marguerite'lle [lue Margörit], miten suuria nautoja.